Palauttakaa astiat

Aula Cafe Turussa toivoo astioiden palautusta. PISTE. Terkkuja sinne!

Niin ja luonnollisesti taas kiitokset eräälle nimettömälle lukijalleni!

Auto pelikuntoon

Joku kyseisestä yrityksestä oli kesällä jättänyt autooni seuraavanlaisen mainoksen:

Muutaman kerran piti taas tiettyjä kohtia flyeristä tavata.

Gluteeni vai mikäsenytoli

Heti alkuun taas kiitokset kuvista eräälle lukijattarelle! Pakko arvostaa päivä päivältä enemmän osallistumistanne talkoisiin. Joka tapauksessa tästä tuotteesta ja sen ravintosisällöstä oli kyse tällä kertaa:

Kerrassaan noheva bongaus, sillä eihän tuo sokerihimoissaan kierivälle maiskuttelijalle vaan yksinkertaisesti voi sattua silmään. Veikkaisin tässäkin tapauksessa käyneen niin, mutta patukan jälkeen ko. lukija morkkiksen valloissa kieriessään alkoi itku silmässä lukea ravintosisältöä ja bongasi seuraavan epäkohdan (kyseinen skenaario on kuitenkin fiktiivinen).

Käännetääs siis pötkö ympäri ja vilkaistaan ravintosisältöä:

...ja varmuuden vuoksi vielä vähän lähemmäs, vaikka ettehän te sitä vieläkään näe:

Kyseessähän oikeasti on gluteeni, eikä gluteiini. Mielenkiintoista, että tuollainenkin epäkohta on päätynyt aina pakkauksiin saakka, ja kaiken lisäksi vielä kauppojen hyllyille. Laitoinpa ihan kiusakseni asiasta viestiä valmistajalle. Sain seuraavan vastineen viestiini:

Hei Niklas ja kiitos yhteydenotostasi. Olemme tiedostaneet asian. Pahoittelemme, että virheellinen
pakkaus on päässyt kauppoihin asti. Olemme ryhtyneet toimenpiteisiin.

Ystävällisin terveisin,
Assi Asiakaspalvelija (nimi muutettu)
kuluttajapalvelu
Cloetta Suomi Oy

Toivottavasti tiedottavat minua myöhemmin toimenpiteistä. Epäilen kylläkin vahvasti.

Kakkua tarjolla

Koukkasin tuossa eräässä hetki sitten avautuneessa konditoriassa tsekkaamassa tarjonnan.

Kuvan tarjous ei tarttunut matkaan, mutta säkillisen leipää kylläkin ostin.

Lounasvaihtoehtoja

Viikko sitten viikonloppuna Turun keskustassa pyöriessäni törmäsin seuraavanlaiseen mainokseen:

En poikennut lounaalle, mutta kovasti jäi kylläkin askarruttamaan oliko lohi vielä tarjolla, vai oliko joku sen ehtinyt jo ostamaan.

Keiton sisältökin jäi vielä hieman epäselväksi.

Vihainen runkkaus

Facebookissakin on pari päivää pyörinyt kuva Rovion uutuudesta. Minä kun luulin, että vihaisia lintuja on tungettu jo lähestulkoon kaikkeen, mutta olin näemmä väärässä. Olisiko kuva kuitenkin käynyt kuvankäsittelyohjelman kautta? Oli miten oli, oikein pätevä otos.

Terveys kohdallaan?

Vanha tuttumme tarjoaa! Satuin tuossa viikonloppuna tallustelemaan taas kyseisen liikkeen ohi ja pakkohan se oli ikkunaostoksilla poiketa. Ei pettänyt taaskaan.

Valitettavasti putiikki oli jo suljettu, joten en päässyt tiedustelemaan vapaita aikoja kyseiseen analyysiin. Pitänee kuitenkin joku päivä poiketa.

Vitun kielioppia!

Sain tänään oivan vinkin Eeva-Liisa Sjöholmin blogista, jossa kyseinen täti tällä kertaa kirjoittaa nykynuorten kieliopista. Itse kirjoitus ei välttämättä mitenkään kovin mukaansatempaava ole, mutta sisältää kyllä totuuden siemenen.

Rantakadun varrella on kiva istuskella ja katsella merta, maisemia ja ohi soljuvia ihmisiä. Bulevardilla kulkee hehkeitä naisia, nukkemaisen kauniita lapsia ja ultrakomeita miehiä. Kun kansainväliset päivät, ”Feria Internacional de Los Pueblos”, olivat täällä kylässä ja värittivät kaupungin, silloin vasta silmänruokaa olikin, niin miehille kuin naisille. Fuengirola hehkui.

Rodullinen ulkonäkö paljastaa, kuka tulee mistäkin maanosasta. Kaikissa roduissa ja kansallisuuksissa on pitkiä, pätkiä, pyöreitä ja solakoita, vanhoja, nuoria, tummia ja vaaleita sekä kaikkea näiden väliltä. Brassit ovat superkauniita, perulaiset eksoottisia ja kuubalaiset ehkä vielä kauniimpia kuin brassit. Skandinaavit usein vaaleita ja jalat ovat lyhyet selkään verrattuina. Korkokengät ovat aivan loistavat pakaroiden kohottajat. Niillä pehva nousee kansainväliselle tasolle.

Kieli on ehtymätön lähde, siitä saa ammentaa kuka ja miten paljon tahansa. Sanat ovat väline viestintään, mutta puhe kannattaa kyllä aina punnita. Kieli paljastaa paljon puhujasta ja hänen uskottavuudestaan.Sanat ovat meidän tavaramerkkimme. Ne ovat myös runoilijoiden, kirjailijoiden ja toimittajien työkaluja sekä romantikon suola.

Elekielestä voi tunnistaa mistäpäin maailmaa puhuja on kotoisin ja äänensävystä ymmärtää puheen laadun, vaikkei tajuasikaan mistä puhutaan. Hymyillen puhuen ei suusta voi tulla kuin kaunista. Tai voi, mutta ironiaa ei lasketa. Kuka milläkin puheensa värittää, ei voi tietää, kun kaikkia kieliä ei voi osata. Mutta tasan tietää, kun suomalainen nuorisojoukko lähestyy. Vittu-perkeleet raikuvat jo kaukaa. Puhe on samaa pötköä yhtä kaikki, kirosanoja joka toinen. Kieli on köyhää ja kirosanojen varassa. Kiroilu tarttuu, vaippaikäinenkin imee perkeleet tuttia lutkuttaessaan. Vittu on etuliite, sillä tehdään huippua superlatiivistakin. ”Mulla oli todella kivaa baarissa”, sanoo vain tylsä nyhverö. ”Voi vittu, ku oli vitun kivaa siel vitun baaris!” sanoo se, joka hallitsee elämän. Kiroilu on reteetä ja reteily pullistaa egoa. Yritetään olla polleita ja siksi tekee tiukkaa mahtua nahkoihinsa. Noituminen on sikamachoa, äijäilyä, vaikka äänessä on tyttö. Kuulostaa kamalalta. Onneksi suomea ei ymmärrä kuin toinen suomalainen, mutta sekin on liikaa.

Opetushallitus ja Äidinkielen opettajain liitto ovat tarkkailleet puhekielisyyden leviämistä koulumaailmassa. Nuorten kirjakieli on katoamassa puhekielen alle. Internetin kommunikaatio ja median suullinen viestintä ovat nuorten puhekielen kaltaisia. Lauseen oikein muodostaminen on vaikeaa ja oikeinkirjoitus takkuaa. Erityisen vaativaa on pilkuttaminen ja tavuttaminen. Lauseissa on pilkkuja mitä kummallisimmissa paikoissa ja tavuttaminen on tuntematonta.

Kansakoulussa tavaaminen oli lukutaitoisille pitkäveteistä, mutta siitä on ollut hyötyä läpi elämän. Kun kansakoulun opettajani sanoi, ”te käytte lapsukaiset koulua elämää varten”, on ainakin tavaamisen kohdalla toteutunut.

Yhdyssana vai ei, on suomalaisille nuorille vaikeata. Koska nuoret ovat hyvin oppivaisia, kiroilusta kannattaa ottaa ilo irti. Kiroilu pitää laittaa hyötykäyttöön. Perkele on oiva apu substantiivin tunnistamisessa ja ihan sikana on erinomainen oppiväline lauserakennetunnilla. Vittu ei ole välimerkki, eikä paska piste, mutta ovat käyttökelpoisia työkaluja. Ja ehkä nuoret havahtuvat huomaamaan miltä heidän kielenkäyttönsä kuulostaa, kun pänttäävät suomen kielen kielioppia kiroilun avulla. Kiroillen tylsä tunti myös virkistyy ja oppi menee iloisemmin perille. Jos koulut on jo käyty, voi alla olevaa tekstiä käyttää muuten hyväkseen. Oikeinkirjoitussäännöt kannattaa pitää hallinnassa.

Kielioppia nuorille, lainattu facebookista:

“Substantiivi on se sana, jonka jälkeen voi lisätä “perkele”, kuten äijänperkele, autonperkele. Adjektiivi on sana, jonka eteen lisätään “paskan”, kuten paskantärkee, paskanhailee. Verbi on sana, jonka jälkeen lisätään sanat “ihan sikana”. Nyt voi pennunperkeleet päntätä ihan sikana paskanhaileeta kieliopinperkelettä. Yhdyssana on sellainen jonka väliin EI voi laittaa vittu. Niinku yhdysvittusana. Ei käy. Kuormavittuauto. Ei käy. Aivan vitun ihana. Käy.”

Lähde: http://blogit.iltalehti.fi/eeva-liisa-sjoholm/2013/06/03/kielioppia-nykynuorille/

Tulevaisuuden toivot

Wanha nettilegenda jo, mutta pakko lisätä tämäkin jos joku ei ole sattunut näkemään:

http://web.archive.org/web/20040202055508/http:/www.pelulamu.net/isanmaa/

Mitähän mieltä ko. taistelijat asioista nykyään ovat? Ovatkohan pysyneet vieläkin aatteilleen uskollisina?